Egoni alkoi ahneeksi keväällä ja se tuli perkeleen kalliiksi minulle. Olin pitänyt mukavan talvisiestan kotona takkatulen edessä loikoillen. Minulla ei oikeastaan ollut näin jälkikäteen katsottuna varaa niin pitkään lomaan, mutta tulipahan tehtyä ja oli se kyllä mukavaa.
Talven lomalla ehdin suunnitella kevään ja kesän työsesonkia huolella. Aloitin uuden yritystoiminnan nollasta keväällä ja suunnittelin paljon etukäteen miten toimin. Tuli kevät ja oli aika toimia. En saanut heti kauppoja ja pieni epätoivo alkoi hiipiä selkäpiihin.
Sitten tapahtui odottamaton käänne. Tapasin vanhan tuttavan, mikä johti tapahtumasarjaan, jonka päätteeksi minulle tarjottiin isoa kauppaa. Iso yritys tarjosi paljon toitä syksyyn asti, hinta oli tosin pienempi mihin olin tottunut. Voisin palkata henkilökuntaa ja investoida koneisiin, töitä oli varmasti.
Laskin yön yli tarjouksen järkevyyttä ja vakuutin ensin itselleni ja sitten vaimolleni kuinka hyvästä kaupasta olisi kyse. Olin vaarallisilla vesillä egoni kanssa. Halusin tarttua syöttiin ja minulla oli loman jälkeen virtaa tehdä lujaa töitä.
Simuloin excelillä kuinka paljon rahaa voisin tehdä tällä sopimuksella kesän aikana ja ilmoitin olevani valmis diiliin. Työt alkoivat ja samalla alkoivat myös kulut juosta. Palkkasin pari miestä kesätöihin ja aloin kouluttaa heitä. Lisää miehiä tarkoittaa lisää työvaatteita, palkkakuluja, paperitöitä... Sitten alkoi tulla muitakin töitä enkä osannut sanoa ei. Ajattelin, että voisin paikata ison diilin pientä hintaa kovahintaisilla yksittäistöillä.
Jouduin palkkaamaan lisää väkeä, jotta saisimme kaikki työt tehtyä. Oma aikani alkoi kulua opastamisessa, valvomisessa ja paperitöissä itse työnteon sijaan. Olin kuitenkin hullaantunut kasvavan yrityksen kehittämiseen. Olin kasvuyrittäjä ja minusta oli tulossa rikas. Tämä oli kuitenkin melko teoreettista, sillä yritykseni ei tuottanut kovinkaan hyvin. Ajattelin sen olevan vain alkukankeutta.
Jossain loppukesästä minulle kuitenkin valkeni, että hommat menevät päin persettä. Minun ylitöilläni firma pysyi juuri ja juuri hengissä ja työntekijäpuoli teki tavallaan pientä tappiota koko ajan. Työt alkoivat vähentyä ja jouduin irtisanomaan huonoimmat tapaukset. Se oli piinallista. Olin todella ylirasittunut ja niin oli myös vaimoni.
Aloin laskemaan päiviä sesongin loppumiseen. Loppu tuli hitaasti, mutta varmasti. Tänä talvena ei pidetä siestaa. Käteen jäi rahan sijasta iso kasa kokemusta ja katkeria opetuksia, mutta myös hyviä referenssikohteita. Olin ahne ja laitoin kaikki munat samaan koriin. Minua ajoi pelko siitä, etten saisikaan töitä. Se oli turhaa pelkoa. Pitämällä kulut pieninä olisin voinut odotella sopivia töitä vielä vähän aikaa ja niitä olisi vuorenvarmasti tullut.
Nyt kuitenkin rakensin raskaan koneiston joka oli pakko pitää toiminnassa hinnalla millä hyvänsä. Keskityin täysillä yhteen asiaan ja tein sen niin hyvin kuin osasin. Asia oli väärä, enkä osannut sitä kovin hyvin. Nyt aion pitää sopivasti montaa rautaa tulessa yhtä aikaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti